ToukoTanskanen

Aatteelliset kohkaajat voivat pilata Suomen turvallisuuden

Paasikivi ja Kekkonen luotsasivat Suomen taitavasti läpi vaikeiden aikojen. Suomi tasapainoili idän ja lännen välissä, yli 70 vuotta on nautittu rauhanaikaa. Suomen asema on varsin vakaa ja turvallinen.

Uuden sukupolven hermoherkät häslääjät saattavat kuitenkin onnistua pilaamaan kaiken.

Venäjä on tehnyt paluun, agressiivista ulkopolitiikkaa harjoittavaksi, häikäilemättömäksi "suurvallaksi". Kiukkuisen jättiläisen pelossa, moni Suomessa ja Ruotsissa haluaa kiireesti toisen jättiläisen, Naton suojiin. Innokkaimmilta jää pohtimatta, kuinka todellinen uhka Venäjä on juuri Suomelle? Voidaanko perinteisellä liittoutumattomuuden strategialla varmistaa rauha erittäin todennäköisesti jatkossakin? Kannattaako suojan saamiseksi pistää suhteet poikki Venäjän kanssa? Mitä kaikkea negatiivistä voisikaan seurata? http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Riittik%C3%B6-Ven%C3%A4j...

Kaikista tärkeintä on rauhan varmistaminen, ei mistä saadaan tukea kriisin varalle. Jos sotaan päädytään, on kaikki mennyt jo päin helvettiä.

Kriisiin varautuminen on tehtävä matalalla profiililla. Suomen on viisasta rakentaa yhteistyötä Ruotsin, Naton, Yhdysvaltojen, ja EU:n kanssa. Tästä huolimatta, Suomi voisi mielestäni linjata olevansa puolueeton.

Mielestäni Suomen kannattaisi linjata olevansa puolueeton kunnes se päätyy varsinaiseen sotilasliittoon. Sen, onko Suomi tarkalleen ottaen puolueeton, ei pitäisi olla niin ratkaisevaa. Suomi julisti, että se säilyttää puoluettomuutensa kovan ytimen, kun liittyi EU:n.

Puolueettomuus on se mitä haluamme viestiä itään, ja sen olisi oltava ulkopolitiikan henkinen ohjenuora. Puolueettomana voimme toimia Itämeren aluetta vakauttaen. Puolueettomina voimme ehkä pysyä sivussa mahdollisesta Baltian konfliktistä.

Kuten Väyrynen toteaa, ulkopolitiikassa käsitteet ovat tärkeitä, kun käsitteet ovat epäselviä, hämärtyy myös ajattelu, ja toimina ei ole johdonmukaista. http://www.paavovayrynen.fi/2016/02/24/ei-kuolemanpelosta-pida-itsemurha...

Yksi osoitus on esimerkiksi, arvostettavan ihmisoikeuksien puolustajan, Heidi Hautalan linja, että Suomi ei tarvitse erityissuhdetta Venäjään, ja sen on hoidettava ulkopolitiikkaa enemmän EU:n kautta.

 

Kaikesta huolimatta, Suomi saattaa joutua tilanteeseen, jossa sen on mentävä Natoon. Jos Ruotsi hakee Natoon, kannattaako Suomen jäädä yksin väliin?

Tai jos tilanne kehittyy sellaiseksi, että parhaat asiantuntijat päätyvät ennustamaan, että Venäjä todennäköisesti päätyy ennemmin tai myöhemmin uhkaamaan Suomea, ja Suomen olisi parasta hakea vahvaa turvaa mahdollisimman nopeasti, kun vielä voi.

Jos Natoon on mentävä, sinne on mentävä mahdollisiman rivakasti ja smoothisti. Eduskunnan on tehtävä päätös. Politiikkojen ei pidä mennä kansan selän taakse piiloon, ja ratkaista asiaa kansanäänestyksellä. Päättäjillä on käytössään paras tietämys ja kansan mandaatti Suomen turvallisuudesta huolehtimiseen. Kansalaisen on hankalaa arvioida ulkopoliittista ja sotilaallista kokonaisuutta, kun osa tarvittavasta tiedostakin on salaista.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

"...Heidi Hautalan linja, että Suomi ei tarvitse erityissuhdetta Venäjään, ja sen on hoidettava ulkopolitiikkaa enemmän EU:n kautta."

Missä näitä itsenäisyyttä murentavia maanpettureita siitetään?
Näitä löytyy nykyään joka puolueesta, ei pelkästään Kokoomuksesta - nyt myös heidän puisto-osastostaan.

Henry

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kaikki jäsenyydet tahtovat olla sitovia kuten EU ja EMU vaihtelevasti eikä tiedä mistä se suojaa ja mihin velvoittaa.
Vaikka Nato jäsenyyttä ei ollutkaan niin vei se suomalaiset aseistetut sotilaat Afganistanin miehitykseen hyvässä uskossa venäläisten nähdyn epäonnen jälkeen.

Toimituksen poiminnat