ToukoTanskanen

EU:n turvatakuisiin suhtauduttava realistisesti

Pekka Haavisto esittää aiheellisen kysymyksen: ”Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta sisältää yhteisvastuulausekkeen 222, ja Lissabonin sopimukseen kirjattiin EU:n turvatakuut artiklaan 42.7. Nyt kysymys kuuluu, miten näiden artikloiden käyttöä valmistellaan ja harjoitellaan? Voisiko EU tehdä enemmän yhdessä? "https://www.vihreat.fi/blogit/pekka-haavisto/2016/04/lisaisiko-nato-jasenyys-turvallisuutta

Jotkut vihreät ovat todenneet, että Suomen on jopa turvattava EU:n. (mm Heidi Hautala) Lukuisat asiantuntijat ovat kuitenkin todenneet etteivät EU:n turvatakuut toimi sotilaallisena pelotteena, esimerkiksi juuri valmistuneessa Nato-selvityksessä. Asia on helppoa havaita myös loogisella päättelyllä.

Esimerkiksi, jos Baltian maat joutuvat kriisiin, pitääkö Suomen lähettää nopeasti sotilaita avuksi? Moni varmasti empii vastausta. On ilmeisen selvää, että EU: maat eivät lähetä automaattisesti sotilaallista apua toisilleen. Ne eivät automaattisesti halua vetää itseään mukaan konfliktiin. Ei ole perusteltua olettaa Venäjän pitävän EU:n turvatakuita sotilaallisena pelotteena. Natolla esimerkiksi on selkeä toimintasuunnitelma ja komentoporras suunnitelman toteuttamiseen. EU:n turvatakuut riippuvat jäsenmaiden johtajien valinnoista.

EU:n turvatakuiden käyttöä vasta harjoitellaan ja hahmotellaan. Ranska on pyytänyt niihin viitaten apua terrorismin vastaiseen sotaansa. Suomi on muuttamassa lainsäädäntöään siten, että voi lähettää sotilaitaan ulkomaille sotatoimiin.

Ei ole myöskään selvää, että Suomen pitäisi antaa todellista sota-apua, jos Baltian maihin syttyy konflikti, ja vetää itsensä mukaan selkkaukseen. Vastavuoroisesti on epävarmaa, että EU: maat haluavat sekaantua sotilaallisesti Suomeen kohdistuneeseen agressioon. Todelliset turvatakuuthan tarkoittaisivat, että itsestäänselvästi muut tulevat sotilaallisesti apuun, jos jonkun kimppuun käydään.

Suomen on etupäässä luotettava itseensä, omaan ulkopoliittiseen pelisilmäänsä ja hyviin kahdenvälisiin suhteisiin Venäjän kanssa.  Tukea kriisin varalle on toki etsittävä joka suunnasta; Ruotsista, Natosta, Yhdysvalloista, EU:sta ja pohjoismaiden yhteistyöstä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

EU:n turvatakuut ovat tosiaankin varsin epämääräiset. Niiden merkitystä vähentää entisestään se, ettei EU:n yhteinen puolustus ole oikeastaan edennyt eurokriisin alkamisen jälkeen. Jotta EU:n turvatakuita voisi pitää oikeasti vahvoina pitäisi niitä täsmentää ja EU.n joukkoja joko kehittää tai kansallisten asevoimien käyttöä EU:n kriiseissä pitäisi määritellä sitovasti.

En sinällään kuitenkaan pidä niitä täysin hyödyttöminä, sillä hyökkääjän kannalta on aito riski, että EU:n turvatakeet johtavat ketjureaktiona Naton väliintuloon. Tosin tässä saattaa mm euro olla oikeasti painavampi takuun luoja.

Naton jäsenilleen suunnattuihin takuisiin verrattava tuo ei kuitenkaan ole.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

EU:n jäsenvaltioista valtaosa kuuluu Natoon enkä usko että niillä on mikään suurempi halu luoda mitään rinnakkaisjärjestelmää etenkin kun sen tärkein pala puuttuisi eli maailman suurin sotilasmahti USA. Uskon enemmän johonkin terrorisminvastaiseen yhteistyöhön mutta niin kauan kuin on Suomen kaltaisia valtioita joiden sitoutuminen sotilaalliseen apuun kovan paikan tullessa on olematon ei homma tule toimimaan.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Jos ja kun Nato-optio on livennyt käsistä kuin merkitty kortti viimeistään Sotshin olympiahypen ja Krimin valtauksen jälkeen ja jos ja kun Ruotsi-liitto ja EU-turvatkuut eivät välttämättä toimi paremmin kuin Suomineidon YK:lta hakema lähestymiskielto pieniä vihertäviä joukkoahdistelu-ukkeleita vastaan ('koskemattomuusasia on meidän - är och blir vår'), jää jäljelle ainut todella tehokas turvaprojekti-optio:

Itämeri rauhanmeri 2017 -projekti käyntiin nyt - ja Ydinaseeton Pohjola! http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215481-i...

Toimituksen poiminnat